yöllä pääsin nukkumaan vasta kolmen jälkeen. puhuin puhelimessa ja ties mitä muuta kivaa. olin sitten riehunutkin yöllä oikein huolella. lakana, pussilakana ja tyynyliina oli kaikki lattialla. en välttämättä halua tietää mitä tapahtui tai mitä mun päässä liikkui sillä hetkellä kun niitä rupesin ottamaan pois.
heräsin tuossa hieman ennen kahta. kaupassakin kerkesin jo käydä, piti käydä ostamassa tyttöjen synttärilahjat ^____^

*

olo on jotenkin pirun tyhjä. en osaa tuntea vihaa, en surua, en iloa, en mitään. nauru on epätodellista, kyyneleitäkään ei enää tule. joku mättää, mutta missä vika?
elämässä on menossa tilanne jossa pitäisi tuntea suunnatonta vihaa erästä ihmistä kohtaan (tai itseasiassa pariakin ihmistä kohtaan) mutta en vain saa sitä vihan tunnetta aikaiseksi. tämä tilanne on myös sellainen, että pitäisi melkein itkeä, mutta kyyneleet ei tule.
yhtenä yönä mietin, että pitäisikö mun nauraa vai itkeä tälle tilanteelle ja itselleni. tulin siihen tulokseen, että on parempi vain antaa olla, yrittää unohtaa ja harrastaa tunteiden tukahduttamista. tunteiden tukahduttaminen saattaa olla melkein mahdotonta, mutta pakko yrittää, koulu kärsii muuten liian paljon. se tosin kärsii nyt jo, kun nämä tunteet on mitä on, joten tiedä sitten miten päin olisi hyvä vai pitäisikö pysyä vain paikoillaan.