Onko ihmisen pään sisällä oikeasti mitään järkeä enää?
Miltä ihmisen pään sisällä kuulostaa "ystävälle puhuminen" tai "ystävän kuulumisten kysyminen"?

Erään ihmisen päässä sellaisia sanoja ei taida liikkua ollenkaan.

Tiedättekö miten hienoa on kuulla eräältä hyvältä ystävältä erään toisen hyvän ystävän asioita? Ennen se olin minä, joka sai tietää ensimmäisenä tämän toisen hyvän ystävän asiat. Ihan ensimmäisenä. Aina.
Nyt minä en enää tiedä mitään toisen hyvän ystävän asioista.
Kuulen kaiken muilta ystäviltä tai luen galleriasta.

Joten kiitos helvetisti tästä ystävyyden irvikuvasta. Oli kiva olla siinä uskossa, että vahva ystävyys kestää melkein 600km:n välimatkan.

En ole aikoihin kirjoittanut mitään. Ja huomasin senkin, että aikaisemmat kirjoitukseni poistettiin. MURR.

Mutta siis. Tämän päivän elokuva oli Kuutamolla.

"Rakkaus menee syvälle, seksiin ei tarvita kuin muutama sentti" - Woody Allen
"Mä en enää usko, että kukaan rakastaa mua sellaisena kuin mä olen."
"Mä en usko, ettei Marko enää rakasta mua."

Kyllä. Näin juuri. Tämä elokuva on yksi nautinto. Rakastan tätä elokuvaa yli kaiken. Kuutamolla on niitä harvoja suomalaisia elokuvia, jotka ovat oikeasti hyviä.

Mikäköhän olisi huomisen elokuva.. Van Helsing kuulostaisi lupaavalta!

Vihdoinkin taas kotona. Jotenkin niin.. erilaista, mitä viime vuonna. Johtunee siitä että nyt sitä ollaan jo isoja ja pahoja kakkosluokkalaisia.

Oli kivat kolme päivää uusien ykkösten kanssa, ei voi valittaa. Mahtavaa porukkaa on kyllä tullut, ihania ihmisiä paljon joukossa. Osaan jo tutustunut paremmin kuin hyvin ja loppuihin sitten kahden vuoden aikana paremmin vielä!
Äh, en tiedä. Turhauttaa kuitenkin tämä.

Kahden päivän ryyppyputki takana ja olo on sen mukainen. Ehkä tämä tästä vielä, elämä nousee voittoon kun näyttää maailmalle kuka on pomo ja kuka johtaa tämän homman!

Mutta siis, jatkan matkaani ja hymyilen kaikelle paskalla.

Kiitos, näkemiin.

Viime päivät on mennyt töissä. Mitä muuta tähän mun elämääni tällä hetkellä edes mahtuisikaan; ei mitään. Pää hajoaa jo siitä ajatuksesta, että seuraava vapaapäivä on ensi viikon lauantaina. Ja nyt on vasta tämän viikon lauantai. prkl.

Mutta, palkka juoksee, ei saa valittaa.
Niin ja kotiinpääsy lähenee kokoajan. Töissä ollessa päivät kuluu paljon nopeammin, joten elämän pitäisi hymyillä. Miksi sitten tekisi mieli vain itkeä ja itkeä? Äh, hankalaa.
Tarvitsen mussuja, oikeasti tarvitsen. Tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Ikävä teitä, pikkuiset.

Lalina, soittele kun tulet takaisin Suomeen. Katiska, soittele muuten vain. Jesban, olisi kiva kuulla susta jotain. Sakkeuksesta, Enojohopista, Raipesta, Naikousta ja Saimousta puhumattakaan! Pian näkyy ja kuuluu. Ollaan humalassa silloin, ollaanhan.

Juhannus ja kaikki meni jo aikoja sitten. Siitä sen verran sanottavaa, että olin aika pelti kiinni, over, out.

Takana on neljä rankkaa työpäivää, ja nyt edessä kolme ihanaa vapaapäivää. Kaiken lisäksi tytöt tulee tänään. Toinen mussu puolentoista tunnin päästä, toinen yöllä. Ikävä on ollut suuri näitä tyttöjä kohtaan! Mutta siis, elämä tuntuu tänään kivalta.